By Laura Hämäläinen

2016/06/28

KESKITY SIIHEN KAIKKEEN MITÄ VOIT TEHDÄ



"There are no such thing as setbacks. All those thing you think you need to overcome are just opportunities for you to get stronger, for you to get better. It's all part of the process." 



IMG_9898

Keskustelimme aiheesta urheilufysioterapian peruskoulutuksessa, olemme keskustelleet aiheesta paljon oman treeniryhmämme kanssa ja tuli nyt fiilis, että haluan avata ajatuksia myös hieman tänne blogin puolelle. 

On käytännössä sama puhutaanko harrastajista vai huippu-urheilijoista, mutta silloin kun tavoitteet omaan tekemiseen asetetaan korkealle, voi välillä tuntua että pudotus alaspäin vastoinkäymisten kohdalla on omasta näkövinkkelistä katsottuna kohtuuttoman suuri. Loukkaantumiset (pienemmät tai suuremmat vammat) ovat niitä joihin törmään työssäni useimmiten ja joihin yritämme urheilijoiden kanssa löytää toimivia ratkaisuja. 

Valmentaminen ja toimiminen urheilijoiden kanssa on paljon muutakin kuin pelkkää teknistä ohjeistamista. Loukkaantumisen kohdalla mukaan astuu vahvasti myös mentaalipuolen kehittämistä, tukemista ja harjoittamista. Vamman saanut urheilija takertuu hyvin vahvasti siihen kaikkeen mitä hän ei nyt voi/saa tehdä.  Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja heijastuu myös muihin elämän osa-alueisiin. On tärkeää saada urheilija keskittymään kaikkiin niihin asioihin joita voi vammasta huolimatta tehdä. Urheilufysioterapian näkökulmasta katsottuna tavoitteena olisi, että loukkaantunut urheilija olisi kokonaisuudessaan paremmassa kunnossa vamman parannuttua.

Katsotaan siis aina isompaa kokonaiskuvaa.

Aihe on omallakin kohdalla todella ajankohtainen sillä perjantaina yksi epäonnistunut nosto toi mukanaan vasemman ranteen venähdysvamman. Nyt tässä sitten pidän peukkuja pystyssä, että pystyn ensi viikon lopulla vielä tekemään karjalan karsinnan. Focus on kovasti positiivisuudessa ja haluan vahvasti uskoa, että onnistun tekemään karsinnan niin että tulos riittää kisaan mukaan pääsyyn.

Ja mitä treeneihin tulee, keskityn täysillä kaikkeen siihen mitä voin tehdä. Etukyykky ei onnistu, teen siis takakyykkyä. Ylöspäin työntäminen tangolla ei onnistu, mutta käsipainoilla kyllä, tempaaminen ei onnistu, mutta onneksi voi tehdä tempausvetoja. Loukkaantuminen, oli se sitten pieni tai suuri, tuntuu aina väärältä ja ajoitus ei ole koskaan hyvä. Aina tulee fiilis "miksi juuri nyt??". Karsinta alkoi eilen ja kyllä kieltämättä lauantaina otti aivoon kun ei saanut edes shortseja jalkaan ilman kipua kädessä.

Tänään ranne on kuitenkin jo paljon parempi ja pystyin pitämään tyhjää tankoa front rackissa joten uskon, että viimeistään ensi viikon lauantaina se on sellaisessa jamassa että kestää karsinnan. Jos ei jostain syystä ole, niin sekin on elämää ja sitten siirretään focus Unbrokeniin syksyllä.

Lähtökohtaisesti kyllä edelleen vahvasti kohti Karjalan Kovinta. Ei tätä taistelua ole vielä hävitty. 


SHARE:

7 kommenttia

  1. Hyvä postaus! Sama pätee mun mielestä elämään yleensäkin, miksi pitää aina miettiä niitä negatiivisia asioita? Paljon parempi keskisttyä kaikkeen positiiviseen!

    Toivottavasti pääset tekemään karsinnan :)

    VastaaPoista
  2. True that!
    Kevään aikana itse aloin treenaamaan tavoitteellisemmin crossfittiä, joka kaatui siihen että jotenkin vastaavanlaisesti kun sä venäytin ranteeni. Se kipuili lievästi kuukausien ajan ja magneetissa tuli karu tuomio- leikkaus edessä. Pääsin sinne onneksi viikossa mutta suuri huoli oli se että miten mä enää harrastan kun kädellä ei saa nostaa mitään. Olin rehellisesti viikon ennen leikkausta aivan maassa enkä treenannut ollenkaan vaikka olisi voinut. Kun operaatio oli tehty, jotain tapahtui ja olin jo kaksi päivää myöhemmin boksilla kyykkäämässä. Tein snatcheja, rivejä, push pressejä ja swingejä sun muita vasemmalla kädellä, ja tietty takakyykyt sekä boksihypyt, pistoolit yms olivat mahdollisia. Joskus vaati aikamoista mielikuvitusta keksiä treenejä mutta tahto pitää edes jonkunlainen kunto yllä oli- vaikka oma tavoite eli voiman kehittäminen jäisikin nyt hetkeksi. Pk kunto on parempi kun koskaan kiitos lukuisien lenkkien, ja eilen mulla oli tanko ekaa kertaa eturäkkiasennossa, ja shoulder pressissä nousi vanha kolmonen vaikka en oo tehnyt sitä kun käsipainoilla kuukausiin. Edelleen odotan että pystyn tekemään ees yhen riven tai punnerruksen, siihen ei vielä pysty. Mutta se on varma et takasin tullaan kovempana kun koskaan syksyllä kun saa nostaa raskaasti.
    Rakastan sun blogia ja asennetta- oot mulle esikuva, itsekkin kun toimin cf valmentajana ja urheilijana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihanasta kommentista!!

      ja vitsi mikä huikea tarina, huippu asenne! ja kyllähän sekin kuuluu asiaan aina että välillä ottaa aivoon ja ärsyttää, ihmisiähän tässä vain ollaan, mutta kun kokonaiskuvassa jaksaa keskittyä kaikkeen positiiviseen niin jaksaakin kummasti paremmin. :)

      tsemiä treeneihin ja tuu nykäsemään hihasta jos satut karjalaan katsomaan kisoja!

      Poista
  3. Ja piti sanoa vielä että tsemppiä! Nimenomaan se oma asenne ratkaisee. Sä varmasti suoritat karsinnat erinomaisesti.

    VastaaPoista
  4. Tulipa hyvään saumaan tämä teksti. Venäytin nilkan viime viikolla ja se on kiusannut päivittäin siitä lähtien. Harmittaa, kun ei pääse treenaamaan! Mutta positiivisen kautta kohti paranemista. Tsemppiä sullekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei muuta kuin yläkroppa/keskivartalotreeniä ;-) tsemiä kuntoutukseen!!

      Poista

Canon EOS 600D
EFS 18-50mm f/3.5
Canon Lens EF 50mm f/1.8.
Canon Speedelite 430EX II lisäsalama
Kuvanmuokkaus Photoscape

© LAURA H.

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig